Kyllähän sen nyt tiesi jo etukäteen, että näistä Kiakkovierasjuhlista tulee sanomista: siinä, että isot rauhanomaisina alkaneet mielenilmaukset eskaloituvat mellakoinniksi, ei ole enää Suomessakaan mitään uutta. Uutta ei ole myöskään se, että rauhanomainen mielenilmaus, jossa valokuvien ja läsnäolleiden kertomusten perusteella ihmiset muun muassa leikkivät lumisotaa ja jutustelivat keskenään Juti-naamareissa, jää uutisoinnissa ikkunoiden hajottamisen tuottaman shokkiwau-efektin varjoon. Uutta ja vastenmielistä on sen sijaan poliisin tapa kuvata tapahtunutta "organisoiduksi rikollisuudeksi".
Mielenkiintoiseksi tämän tekee etenkin se, että poliisi on toistuvasti median välityksellä kertonut meille, että kaasuiskuista sun muista huolimatta Suomessa "ei ole järjestäytynyttä äärioikeistoa". Kuitenkin, kun huomattavan humalaiset nuoret, joilla selvästi ei ollut mitään yhteistä poliittista nimittäjää (lausuntojahan on antanut muun muassa persuksi tunnustautuva herra), hajottavat paikkoja ja vastustavat poliisia, kyseessä on mafiaan verrattava ilmiö. Ja vaikka kuinka pääoman ja järjestysvallan monoliittien mätkimisestä oltaisiinkin huudeltu somessa etukäteen, ei se silti tee porukasta mitään järjestäytynyttä rikollisliigaa. Sovitut myllyt tunnetaan futishuligaaniskenessäkin: no, pitäähän joku heitäkin rikollisina.
Ja minä ainakin tulkitsin Kiakkovieraiden "hyytävät ohjeet" lähinnä toki lähtökohtaisen sotaisasta kiakkoslangista väännetyksi huumoriksi, en yllytyksiksi väkivaltaan. Näin asian olivat tulkinneet myös parisataa torilla tavannutta.
Mitenkään en puolustele mellakoitsijoita, ja etenkin poliisihevosen kimppuun käyminen on mielestäni epämiellyttävää. Olen vain vuosi vuodelta yhä vihaisempi siitä, miten julkinen sana ja siinä esiin pääsevät tahot käyttävät marginaalista mellakoijien joukkoa keppihevosenaan sen sivuttamisessa, että ihan oikeasti tässä maassa on syytäkin mielenilmauksille. Julkinen sana soimatessaan riehujia ei tee elettäkään sen ymmärtämiseksi, mistä riehuminen saattaisi johtua eikä anna palstatilaa yhteiskunnalliselle pahoinvoinnille ja epätasa-arvolle, joita rauhanomaiset mielenosoittajat halusivat nostaa esille. Ei ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja yhteiskuntaan, käy hakkaamaan elävää luontokappaletta. Mellakointi on oire, ei sairaus.
2 kommenttia:
"Ei ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja yhteiskuntaan, käy hakkaamaan elävää luontokappaletta. Mellakointi on oire, ei sairaus."
Kyllä keskenkasvuinen kiakkoriehuja muutaman oluen jälkeen voi tehdä hurmiossaan tuollaista, mitä ei varmaan selvin päin tekisikään. Mutta yhtä tuomittavaa se on aina. Tuon Kiakkotapahtuman järjestäjät olisivat voineet mainostaa hommaansa ihan toisella tavalla, niin ehkä se ei olisi riistäytynyt käsistä noin pahasti. Ja se alkuperäinen sanmakin olisi voiut löytyä. Yritin ennen tapahtumaa löytää yhdeltä sivulta, missä tapahtumaa mainostettiin, tapahtuman tavoitteita. mutta eivät ne ainakaan sillä sivustolla auenneet :( Enemmän siellä kerrottiin siitä, mitä pitää tehdä, kun joutuu poliisin pidättämäksi.
Toisaalta touhun laittaminen kännin piikkin ei myöskään tee ihan oikeutta tapahtumille. Minusta on myös tärkeää miettiä, miksi ihminen kokee ikkunoiden hajottamisen ja hevosen pahoinpitelyn olevan a) täysin relevantti tapa toimia ja myös b) ainoa tapa, jolla kokee saavansa mitään huomiota/aikaan? Vaatinee melko syvää turhautumista yhteiskuntaan ja totunnaisiin vaikuttamisen muotoihin.
Lähetä kommentti