sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kapitalismin karvainen käsi

Vasemmistonaiset järjesti viikko sitten oman kuntavaalistarttinsa, talousaiheisen Feminaarin. Paikalle oli tietenkin pakko tulla, sillä kuten moni osallistujista totesi, nämä naisten omat tilaisuudet ovat aina erittäin voimaannuttavia. Itsekin sain kosolti uutta tsemppiä vaalityöhön, josta kiitos kuuluu kaikille osallistujille, sekä alustajille että aktiivisille keskustelijoille. Olette parhaita!

Yhteiskunnallisessa keskustelussa elää sitkeänä oletus naisten kykenemättömyydestä talouspoliittiseen ajatteluun ja taloudelliseen keskusteluun ylipäätään. Oletus on muuttunut itseään toteuttavaksi ennusteeksi: yhä edelleen mediassa talouden asiantuntijoina esiintyvät lähes vain ja ainoastaan miehet, ja finanssisektorilla työskentelevistä naisten osuus on marginaalinen. Vasemmistonuorten puheenjohtaja, aina yhtä innostava Li Andersson piti feminaarissa globaalin talouden, kuntatalouden ja sukupuolen suhteista erinomaisen puheenvuoron, jota avaan lyhyesti seuraavassa.

Talouspolitiikan ja sukupuolen suhteista sekä talouspolitiikan sukupuolittuneista rakenteista puhutaan varsin harvoin. Helposti tulee ajatelleeksi, ettei taloudella ole sukupuolta, vaikka tilastojen valossa kapitalismin näkymätön käsi on vahvasti kiinni maskuliinisessa ruumiissa. Li kehotti esityksessään kaikkia naisia ottamaan talousasiat haltuun ja puhumaan niistä: talouspolitiikalla on sukupuolivaikutuksia, ja niistä puhuminen on aito feministinen teko. Kapitalismi ylläpitää sukupuolten roolijakoa, ja näistä alistavista rakenteista on voitava puhua myös feministisestä näkökulmasta.

Vaikka, kuten jokunen viikko sitten tässä blogissani kirjoitin, Euroopan talouskriisin ratkaisuista ei päätetä kunnissa, kriisi vaikuttaa kuitenkin väistämättä kuntatalouteen. Suomen kunnissa työskentelevästä henkilöstöstä noin neljä viidesosaa on naisia, joten paineet leikkauksille ja irtisanomisille kohdistuvat ensisijaisesti naisiin, joista suuri osa on vielä pienipalkkaisia ja epävarmoissa työsuhteissa. Yleiseurooppalainen tendenssi onkin ollut, että kriisissä kärsivät eniten vähäosaiset ja etenkin naiset. Välimeren maissa eurokriisin aiheuttamat leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti naisvaltaisille aloille: esimerkiksi Kreikassa julkisen sektorin palkkojen jäädytys on johtanut erityisesti naisten aseman heikkenemiseen. Eurokriisin vaikutuksesta naisiin eri Euroopan maissa löytyy muuten mielenkiintoista ja Lin puheita tukevaa tilastotietoa uusimmasta transform! europen julkaisusta, mikäli onnistutte sen käsiinne saamaan.

Suomessakin kriisi on heikentänyt etenkin naisten asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi julkisen sektorin leikkaukset heikentävät naisten hyvinvointia, sillä tutkimusten mukaan naiset käyttävät julkisia palveluita miehiä enemmän. Nykyisissä poliittisissa keskusteluissa olisikin huomioitava sukupuolikysymykset entistä tarkemmin: esimerkiksi kuntauudistuskeskusteluista sukupuolinäkökulma on loistanut poissaolollaan. Lisäksi on oireellista, miten elvytystoimista puhuttaessa nostetaan aina esille miesvaltaisia aloja työllistäviä hankkeita, kuten tienrakennusta sen sijaan, että kohdistettaisiin toimenpiteitä naisvaltaisille aloille. Olisiko vanhuspalvelulain hoitohenkilökunnan määrää ohjeistava pykälä mennyt läpi, jos sitä olisi markkinoitu työllistävänä elvytystoimena? Mene, tiedä.


Ei kommentteja: